maanantai 14. tammikuuta 2008
Kokemuksista, ajatuksista kirjaksi
Aletaan kerätä juttuja --- tiedotteissa on muutama, pyydetään uusia; tiedotteessa, tapaamisissa, kootaan niistä kirja. Jäisi muistiin jälkipolville, kertomusten pohjalta voisi syntyä terapiakeskuteluja. Jututhan voi kirjoittaa nimettömänä -- sitä kannattaa varmana mainostaa ja korostaa. Tosin pienessä piirissämme ainakinosa tunnistaa kirjoittajan, mutta olisiko se nyt sitten niin vaarallista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Hyvä Mimmi!
Täällä on yksi vaarallinen juttu: kun tekee hyviä ehdotuksia, pääsee vuoren varamasti mukaan remmiin...
Tuo mitä sanoit tunnistettavuudesta. Sitä pystyy pikkaisen muuttamaan niin, ettei tunnisteta, ilman, että asia muuttuu. Jos haluaa pysyä tuntemattomana , tyttö voikin olla poika ja vuosi olla 1989/ 1998.
Toisaalta, kannattaako liikaa muutella: Jonkun 1989 sairastunut tyttö onkin minun 1998 sairastunut poika. Ja lukija menee taas hakoteille. Kannattaa ehkä olla rehellinen tai sitten vaan keskittyy olennaiseen, selviytymiseen.
Kommentoikaa, onko halukkuutta tällaiseen opukseen!
Olen monta keraa pohtinut tuota asiaa.Olen eläissäni paljon kirjoittanut ja kirjoitin kerran yhteen kirjaan 14 muun ihmisen kanssa kirjeen, joka julkaistiin siinä ja se oli kuin haastattelu, jonka kirjan kokoaja oli pannut palasiksi, eli kommentoinut aina välillä. Silloin jo kiinnosti tehdä haastatteluja vaikeista aiheista, mutta kohderyhmä ei oikein ollut selvillä, nyt se on! Haluaisin ehdottomasti olla mukana tällaisessa. Siinä jokainen tuo oman tarinansa esiin jokainen kertoo sen omin sanoin. Tuo kirja on muuten SLEY.n kustantama, diakoni Seppo Laakson kokoama ja sen nimi Kriisi ei kysy lupaa.kertomukset ovat tosia, yhden tarinan tunsinkin, naapurikylästä, mutta ei se haitannut. Tuntuisi hyvältä kun ihmiset saisivat kertoa omaa tarinaansa, mutta kaikki eivät osaa sitä tuoda kirjoittamalla esiin, siksi haastattelut. Olin ajatellut aloittaa Punkalaitumella tämän sarjan, en vielä tiedä mitä ihmiset tästä sanoisivat, moniko pystyisi avautumaan, pohtimaan syvällisemmin, mutta aion yrittää.
Juu Martti, sanoissasi on vanha totuus. Tunnistettavuuden otin esille, jos joukossa on sellaisia, jotka eivät halua esiintyä omalla nimellään.
Juu kaisu, ota esilel Punkalaitumella, jokaisessa mahdollisessa paikassa, jossa ollaan koolla.
Seuraavaan tiedotteeseen olisi hyvä saada juttu ideasta, tavittaa myös netittömät.
Ajattelen että sihteeri / puheenjohtaja !allekirjoittaisivat pyynnön
Tarinathan voisi koota osin haastattelu / oma kertomus tai sitten pelkästään jompi kumpi. Miten kertoja sitten haluaa, toivookin. Myös haastattelemalla tehdyn voisi kirjoittaa niin kuin se olisi itse kirjoitettu -- miten sitten parhaiten soveltuu kirjan sisältöön.
Kirjaa ei ota julkaistavaksi kustannusyhtiöt ja omakustanne ei ole halpa. Pitäisi saada joku taho sponsaamaan. Vaikka kuinka on niin, että pitäisi pysyä riippumattomana, mutta niinhän se on, että rahalla saa ja hevosella pääsee.
Jos kellä on tuttu ison lääkefirman kassakirstun päällä, niin eikun antamaan meidän nettisivun osoite ja minun puhelinnumero...
Olisiko mahdollista hakea avustusta -- rahis?
On totta ettei pieni painosmäärä, harvinaiselle joukolle tule halvaksi. Sitovat ennakkotilaukset, rahat talletetaan erillisille tilille tai muutoin korvamerkittyinä. Hinta riippuu tietysti koosta, paperinlaadusta jne.
Lähetä kommentti