Diagnoosiin totuttautuminen

Olen reilun vuoden ajan totutellut ajatukseen ettäminulla on nf. Miettinyt mitä ja mikä se oikein on. koettanut ymmärtää lääkäreiden "sokeutta", etten ole vaatinut tarkempia tutkimuksia pikku patteihin -- isälläni oli; sanottiin rasvapateiksi. Sitä samaa minäkin sitten olen selittänyt. Siihensaattoi sitten tutkimukset jäädä. Liekö sitten niin että lääkärit kyllätajusivat mitä oli, mutta ajattelivat minun olemaan haluton keskutelemaan asiasta ja antoivat asian olla. Ihmettelen sitäkin kun pikku patteja, kohonneina luomina tms niitä pidettiin. sanottiin että jos jotain on, niin otetaan yhteyttä Koskana ei kuulunut mitään, enkä minäkään kyllä perään kysellyt. pakarassa oleva patti alkoi kasvaa, koetin siitä kysellä, mutta lääkärit kyllä sitä kokeilivat ja ihmettelivät, eivät reagoineet kun sanoin, etten tunne kosketusta. Lopulta en jaksanut enää sanoa asiasta, olin niin turhautunut. Itsellenihän hallaa tein. Toisaalta eihän mikään oikeastaan olisi muuttunut -- tai toisaalta minulla on ollut vuosikymmeniä "huolettomia vuosia" En ole surrut tätä koko ikääni. Silti pidän parhaana tietää ajoissa, moni asia saa selityksen, selvennyksen -- kömpelyys, hitaus, oppivaikeudet kun mahdollinen syy tiedetään, osataan auttaa ja apua voi ponnekkaammin vaatia.